
Vetouistelun aloittaminen
Vetouistelu on koko perheen kalastusmuoto ja harrastus, jossa uistimia vedetään veneen perässä.
Vetouistelua voi harrastaa yksinkertaisimmillaan soutuveneellä ja yhdellä avo- tai umpikelavavalla, joka löytyy mitä ilmeisimmin jokaisesta taloudesta. Uistelu on siis koko perheen kalastusmuoto ja harrastus, jossa uistimia vedetään veneen perässä.
Suomen tuhannet järvet ja laaja merialue tarjoavat tälle kalastusmuodolle oivat ja monipuoliset mahdollisuudet, jonka vuoksi harrastus on noussut useiden suosikiksi.
Uisteluharrastajat voidaan jakaa esimerkiksi kahteen tai kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä seuraa aktiivisesti kaikuluotainta sekä karttaplotteria, laskee siimat täsmälleen oikeaan syvyyteen, ja tarkastelee koko ajan, onko uistimissa roskia ja vaihtaa samalla uistimia. Toinen ryhmä laajentaa veneen käyttötarkoitusta, heittää vavan veteen, ja nauttii veneilystä ja luonnon antimista ilman huolta huomisesta. Toivottavasti tämä ryhmä kasvaa entisestään, sillä harrastus tarjoaa erittäin hyvää vastapainoa esimerkiksi toimistotyölle ja videopelien pelailemiselle. Kolmas ryhmä voi olla jotain aikaisempien väliltä, ja sen tavoitteena on saada lautaselle terveellistä syötävää. Mikä olisi sen hienompaa, kuin itse pyydystetty kala omassa tai perheen ruokapöydässä. Ylimääräiset kalat voi päästää takaisin, ja tämä nk. ”catch-and-release” kalastustyyli on lisääntynyt vetouistelussa myös Suomessa.
Vetouisteluharrastus on yksinkertaista uistelua (1 – 4 vapaa) tai teknisempää uistelua (5 – 20 vapaa). Yksinkertaisessa uistelussa veneeseen hankitaan yleensä vain vapatelineet, jolloin kalastusalue on hieman veneen leveyttä laajempi. Tämän lisäksi uistelusyvyyttä voidaan lisätä siimaan kiinnitettävällä syvääjällä tai uistelupainolla. Teknisessä uistelussa kaloja pyritään saalistaan saman aikaisesti laajalta uistelualueelta. Esimerkiksi targakaaren ja plaanarikelkan avulla voi halutessaan lisätä uistelualueen leveyttä yli 100m ja syvätakilan avulla voi lisätä uistelualueen syvyyttä tarvittaessa yli 50 metriin.
Uusien välineiden ja tekniikoiden avulla uisteluun soveltuvat kaikki hidasta uistelunopeutta kulkevat veneet, mutta vapojen määrä kasvattaa yleensä tarvittavien välineiden määrää. Jotta harrastus pysyisi turvallisena myös tuulisella kelillä, välineiden lisääminen vaatii veneeltä riittävää tukevuutta. Tyypilliset teknisessä, yli kahdeksan vavan yhtä aikaisessa uistelussa, käytettävät veneet ovat yli 4,5 metrin pituisia HT- tai avoveneitä.
Yksin voi käyttää yhtä tai kahta uisteluvapaa ilman vapatelinettä, mutta myös tässä tapauksessa huonolla säällä voi harrastuksesta kadota mielekkyys koko lajia kohtaan. Ainakin lisävavoille kannattaa hankkia vapatelineet, joiden avulla myös soutuveneestä voi kalastaa helposti neljällä uisteluvavalla. Mikäli kapeaan veneeseen halutaan asentaa yli neljä vapaa, uistelualueen leveyttä voidaan lisätä helposti esimerkiksi 3,6 – 4,5 metrin mittaisilla levittäjävavoilla. Toinen, yksinkertainen tapa laajentaa uistelualueen leveyttä on siimaan kiinnitettävä pikkuplaanari, jolla päästään helposti jopa 20 metrin sivuittaiseen kalastusalueeseen. Molemmat tavat vaativat riittävän tukevat vapatelineet.
Uisteluharrastaja voi käyttää perinteisiä heittokalastusvälineitä, mutta vetouisteluun on suunniteltu paremmin harrastukseen soveltuvia välineitä kuten haavit, kelat, vavat, siimat, sekä vieheet. Näin ollen ainakin uisteluun panostavien harrastajien kannattaa hankkia omaan budjettiin sopiva hyrräkela sekä tukeva 180 – 240 cm vapa. Esimerkiksi mittarilla varustettu hyrräkela sopii erinomaisesti myös aloittelijalle, jolloin kaikki uistimet on mahdollista laittaa uimaan helposti juuri halutun etäisyyden päähän veneen taakse. Tämän lisäksi kaikki heittovieheet eivät sovellu vetouisteluun, esimerkiksi tyypilliset lipat pilaavat siiman vetouistelussa. Uistelussa on tyypillisesti monta viehettä yhtä aikaa vedessä, joka lisää ehdottomasti kalan saantivarmuutta. Saantivarmuus kasvaa monessa ulottuvuudessa, kuten; 1) tarjolla useita eri värejä ja malleja samaan aikaan, jolloin vieheet näyttävät erilaisilta, uivat eri syvyydellä ja eri tavalla, lisäten erilaisten kalojen mielihaluja, 2) pyyntialue (leveys ja syvyys) on suurempi, jolloin samalla kertaa tavoitetaan useampia kaloja. Jokaisen veneilijän perusvarusteisiin kuuluvat myös kelluntaliivit tai pelastusliivit.
Suomessa uistellaan yleensä Ahvenia, Haukia, Kuhia, Taimenia ja Lohia. Kaikkia kalalajeja löytyy todella laajasti järvistä ja merestä. Alkukeväästä ja loppusyksystä uistelija jahtaa usein arvokalojen herkkuja, eli järvilohta, järvitaimenta, merilohta ja meritaimenta, jolloin lohikalat voi tavata pintavesistä. Keskikesällä lohikalat ovat syvällä, viileämmässä vedessä, ja näitä lohikaloja uistellaan usein takilan kanssa, jolla uistin saadaan riittävän syvälle. Kesällä ja alkusyksyllä vetouistelijat keskittyvät haen, kuhan ja ahvenen kalastamiseen. Varsinkin kesä -heinäkuun yöaika on parasta Kuhan -kalastamisaikaa, jolloin kuhaparvet nousevat lähelle pintaa ajaessaan takaa pikkukalaparvia. Kuha syö keskikesän lämpimässä vedessä (19 – 21 °C) yleensä hyvin jopa kaislikoiden tuntumassa, jolloin se saa suurimman osan painon lisäyksestä. Vetouistelussa järjestetään lukuisia kilpailuja, joista ehkä merkittävin tapahtuma on vuosittain järjestettävä SM kisa.
Muistisääntöjä:
1) Tutustu kalastus- sekä veneilysääntöihin: Veneestä uistelu lasketaan viehekalastukseksi, joten alle 18-vuotiaat saavat kalastaa yhdellä vavalla ja vieheellä maksutta. Uistelu ei ole kuitenkaan sallittua kieltoalueilla esim. hoidetuissa virkistys kalastuskohteissa. Nämä ovat yleensä koskikohteita ja pieniä virkistyskalastusjärviä. Näihin on ostettavissa usein erillinen kalastuslupa. Useammalla kuin yhdellä vavalla uisteltaessa tarvitaan kalastuslupa vesialueen omistajalta ja 18-64 vuotiaat joutuvat maksamaan valtion kalastuksenhoitomaksun (kalakortti). Kalastonhoitomaksun hinta on vuonna 2020 6-45€ riippuen luvan kestosta. Yleisvesialueella kalastettaessa riittää pelkkä valtion kalastuksenhoitomaksu. Kalastusalueet ovat jo nykyään perustaneet suurimmille reittivesille laajoja uistelualueita, joten kalapaikkoja riittää kiitettävästi. Valtion kalastuslupia voi hankkia esimerkiksi täältä ja ja järvialuelupia voi tutkia ja hankkia täältä. Uisteluharrastuksessa on hyvä osata käsitellä venettä riittävän hyvin. Veneilijän täytyy tuntea veneilysäännöt, ottaa vesialueen kartta ja riittävä määrä pelastusliivejä mukaan. Jotta vesillä liikkuminen sujuu turvallisesti, erityisesti väistämissäännöt on hyvä kerrata tai opetella, jos ne eivät vielä ole tuttuja. Hyviä veneilysääntöjä löytyy esimerkiksi täältä.
2) Mieti mitä haluat pyydystää, ja tee kalalajin pyytämiseen soveltuva taktiikka. Saaliskalat löytyvät monesti samasta paikasta, kun niiden luontaiset ruokalajitkin. Kirkkaissa vesissä uistellaan jopa usean kymmenen metrin syvyydestä, mutta sameissa vesissä pääosin alle 10 metrin syvyydestä. Kesäaikaan parhaat otti ajat ovat hämärät hetket auringon nousun ja laskun tietämissä, mutta alkukeväästä ja loppusyksystä antaa keskipäiväkin hyvin saalista. Ahventen ja pienempien rantahaukien kalastus on hyvää oppia suurempien kalojen pyydystämistä varten. Aluksi kannattaa lähteä kalaan hyvissä olosuhteissa ja silloin, kun kalan olettaa olevan syönnillä. Hanki sopivat välineet ja huolehdi aina veneilyturvallisuudesta. Veneen varustelu kannattaa heti alkuun suunnitella sellaiselle vapamäärälle, minkä kuvittelee joskus tulevaisuudessa olevan maksimi ja toteuttaa sitten vaikka pikkuhiljaa. Tähän kaikkeen vaikuttaa hyvinkin paljon veneen koko, vesialue, sekä missä uistellaan. Veneturvallisuus lähtee yleensä siitä, että vene on riittävän tukeva, jonka vuoksi esimerkiksi soutuveneeseen ei kannata hankkia liian suuria syvätakiloita tai plaanarikelkkoja.
3) Perehdy huolella välineistöön ja opettele käsittelemään kalastusvälineitä oikein. Kaikkein eniten oppia saa, mikäli on mahdollista lähteä päiväksi veneuistelua harrastavan kaverin tai tuttavan veneeseen. Mukaan kannattaa ottaa aina vähintäänkin muutama uistin, haavi, sekä kelat ja vavat.
4) Pientenkin kalojen uistelulla pääsee alkuun. On hyvä harjoitella useamman vavan käyttäytymistä kaarroksissa, sekä erilaisissa tuuli- ja aalto-olosuhteissa. Venettä ei aina tarvitse edes pysäyttää tärpin johdosta, jolloin muut uistimet voivat edelleen uida veneen perässä, jolloin vältytään liialta työmäärältä. Mikäli käytössä ei ole kaikuluotainta tai plotteria, sopiva nopeus voidaan valita uistimen uinnista, eli ennen kun laskee uistinta kauemmas veneen perään, niin voi seurata veneen vieressä uivan uistimen uintia kyseisellä nopeudella. Usein kaikki uistimet eivät ui parhaiten samalla vetonopeudella, jonka vuoksi veneen nopeutta on hyvä vaihdella aika ajoin. Siiman määrä vetouistelussa on usein 30 – 35m, mutta jokainen löytää ajan saatossa oman suosikkipituuden. Mittarikela helpottaa huomattavasti eri siiman pituuksien kokeilua, jolloin voi löytää siimalle oman suosikkimitan, jonka jälkeen sen voi toistaa myös myöhemmin mittarin avulla.